Eli minä Jaana Lintusen tytär, Jutta Venhola, olen siis näiden sivujen tekijä ja ylläpitäjä. Siispä kaikki valitukset saa toimittaa minulle ja virheet tietty minun piikkiin :) Ja nyt kun olen esitellyt itseni, voinkin kirjoittaa vieraskirjaan aina "-webmaster" kun vastailen sinne ;) Tiedätte siis kuka olen!

Olen ollut koirien kanssa tekemisissä niin kauan kuin meillä koiria on ollut eli vuodesta -95 lähtien, jolloin meille ensimmäiset huskypennut tulivat.

Jep, minäkin jossain vaiheessa innostuin ajamisesta, joka tosin nyt on jäänyt vähän vähiin. Suunnitelmissa oli, että jos olisin aloittanut ajamisen koirien kanssa "uudelleen" oikein kunnolla. Ja yksi hyvä syy siihen oli myös se, että Unto vauvamme kasvoi valjakko ikäiseksi. Sinne se olisi mennyt Indyn ja Tähden kanssa juoksentelemaan! Kuitenkin perheenlisäys esti Unton kanssa valjakkoharrastuksen aloittamisen, joka nyt, Unton ollessa 4 vuotias, on jäänyt vain pariin kertaan. Unton kulmauksia ja muuta on kehuttu niin paljon sen elämän aikana, että... ! Siitä olisi varmasti tullut vielä loistava johtajakoira ;)
Mutta niin, ajamista on harrastettu niin kotona kuin kilpaillessakin ja kaiken maailman kommelluksia on tapahtunut, niin kuin varmasti myös sinulle.

Ensimmäinen oma koirani oli Keewat, joka tosin ei ollut minun nimissäni. Keewat tuli meille yhdeltä perheeltä, joka oli lopettamassa koira toimintansa. Keewat viihtyi meillä muutamia vuosia, mutta sitten se jouduttiin valitettavasti lopettamaan.

Ensimmäinen oma koirani, joka on minun nimissäni, tuli minulle vuonna 2001. Caveris Indy. Ah, mikä olento tuo onkaan! Ja niin tyytyväinen hankintaan olen vieläkin! Ikinä en Indystä luopuisi, en mistään hinnasta, se on jämpti se!

Ystäväni isosisko oli Caveris-kennelin kanssa jonkin verran tekemisissä ja siinä samalla tämä ystävättäreni tutustui heidän koiriinsa. Kerran tuli vain juttua, että kenneliin oli syntynyt kaksi pentua. Indy ja Ivan. Ja jälkeenpäin kun niistä sitten enemmän juteltiin niin tämä ystäväni ajatteli jospa hän ostaisi minulle syntymäpäivälahjaksi toisen pennuista. Tuntomerkit kerrottiin hyvin tarkkaan ja tuntomerkkien avulla valitsin Indyn. Ja hyvä valinta olikin! Indy oli minun oma kultaseni jo ennen kuin olin koskaan sitä edes nähnyt. Äitini maksoi puolet Indystä ja ystäväni puolet, paljastetaan nyt, että tämä ystävä oli Kaisa Polso, koska kumminkin suurin osa husky-ihmisistä hänet tuntee :) Mutta kumminkin, Indyn hain sitten kesällä 2001 Hämeenlinnasta kun Pulkkisen Heidi Indyn minulle sinne toi. Ja siitä alkoi meidän yhteinen taipaleemme. Indystä lisää "Koirat"-sivulla.

Indy ja minä kesällä -04

Saman's Irjalle teetettiin pennut Indyn kanssa vuonna 2002. Siitä tullut Tähti jäi minulle. Se siis on myös nimissäni. Se on ihan Indyn värinen ja muutenkin aika samankaltainen. Tosin ulkonäöllisiä eroja on aika paljonkin, vaikkei muut niitä meinaa ollenkaan tunnistaa toisistaan. Tähti sai nimensä, yllätys yllätys, rinnassa olleesta tähtikuviosta.

Nyt vuonna 2005 päätin hankkia koiran. Muita vaatimuksia ei oikeestaan ollut kuin, että se olisi sekarotuinen. Niinpä etsintä alkoi...

Kaikki pennut olivat aina mennyt kun johonkin soitin. Alkoi tuntua jo toivottomalta, kunnes sitten löysin ilmoituksen; "YKSI PENTU VIELÄ VAPAANA!" ja soitin tietenkin sinne. Oih ja voih, sekin oli jo mennyt.. No etsintä jatkui. Parin päivän päästä kumminkin sähköpostiini tuli viesti: "Jos vielä olet kiinnostunut pennusta, ota yhteyttä". Pennun varanneet eivät olleetkaan sitä huolineet. Niinpä sen sitten varasin.

Seuraavana päivänä lähdimme sitten pentua Lahdesta hakemaan.

No Untohan siitä sitten tuli. Ja aika Unton näköinenkin se on. Itse asiassa tosi Unton näköinen! Siitä on saanut kuulla puolin toisin. Nimi oli päätetty jo aikaa sitten. Entisen luokkatoverini kummipojan nimi on Unto ja sanoin hänelle heti kun hänen kummipoikansa nimen kuulin, että jos ja kun seuraavan koiran joskus hankin niin siitä tulee Unto ! Että sellainen nimitarina Untolla.

Minä ja Unto kesällä -05. Kuva: Lulu Thomsson

Määräaikainen työpaikkani oli Forssassa ja täällä kun asuin ja aikani etsin, niin löysin itselleni ihanan miehen, Maken. Asumme yhdessä Forssan keskustassa. Meille syntyi kaunis pikku tyttö Janeka, joka näki päivänvalon 22.4.2007. Toinen kaunis pieni tyttömme, Jemina, näki päivänvalon 4.5.2008.

Tarkoituksemme on laittaa kuntoon Maken kotipaikka Jokioisilta, joka on ihana vanha maatila. Kun saamme remontit siellä valmiiksi, toivottavasti mahdollisimman pian, muutamme sinne koko perhe.
Ja kun on tilaa ja lääniä paljon mahtuu myös Indy viettämään eläkepäiviään sinne :) Mahtuisihan Indy tännekin, mutta pikku Untollamme on liian suuri ego, joten valitettavasti Indy ei mahdu sen kanssa samaan kerrostalo kaksioon :(
Suunnitelmissa on ostaa myöhemmin yhteinen rotukoira Maken kanssa. Näin alustavasti olemme suunnitelleet irlanninsusikoiraa, pyreneittenmastiffia tai tiibetinmastiffia. Saa nähdä mihin päädymme ja koska tämä uusi tulokas meille saapuu!

Make, minä, Janeka ja Unto. Kuva otettu tulevassa kodissamme Jokioisilla. Kuva: Lintunen Niina