Keewat tuli meille aikuisena eräältä naiselta, joka ei enää koiriansa pystynyt pitämään. Keewat oli keskiverto valjakkokoira. Se oli minun (Juttan) koira, tosin papereissa se ei minun nimelläni ollut. Kun muutimme vanhasta talostamme maalle, Keewat alkoi käyttäytymään oudosti. Se kiipeili aitojen yli ja kävi paimentamassa naapurin lampaita ja mitä kaikkea se keksikin. Kerran olimme reissussa pari tuntia, jonka ajaksi laitoimme Keewatin tarhaan vaijeriin kiinni, jottei se kiive aidan yli, mutta kun tulimme takaisin, Keewattia ei näkynyt missään ja se oli jyrsinyt vaijerin poikki. Keewat oli niin hankala pitää, eikä sitä voinut luonteensa vuoksi myydä, joten oli yksi vaihtoehto. Lopettaa se. Niinpä se vietiin lopetettavaksi. Lepää rauhassa, Rakas Keewattini!
