Dino tuli meille aika vanhana. Eräs perhe antoi sen meille, koska he itse muuttivat kerrostaloon, eikä voineet Dinoa ottaa sinne mukaan. Niinpä Dino päätyi meidän pihakoiraksemme tuttavan kautta. Dinosta selkeästi huomasi, että tämä oli ainakin ruoka-aikoina kotosalla ollut. Se meinaan oli hieman pulska ja jos näin totta puhutaan, se oli hieman enemmänkin kuin hieman pulska. Meidän kennelin maskotti koira. Mutta tuossa vuosien varrella saatiin Dinoa jonkin verran laihdutettua. Tosin vanhuuden vuoksi ne kilot jäivät vähäisiksi, mutta mikäs sen täällä makoilessa. Ei Dino-pojan maha sitä erityisemmin häirinnyt. Dino sai jopa kokea joskus oikein huskyjen leirielämää. Se oli minulla mukana joskus maskottina SHS:n nuortenleirillä Riitalankämpällä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä niin kuin tavataan sanoa. Niin oli siellä Dinollakin. Mikä se oli milloinki. Laku Pekka, Laku pötkö ja makkara ja mitä kaikkea ihmiset keksikin. Toisella kertaa Dino oli Koskenpäässä meidän mukana. Kyseessä muistaakseni oli silloin SHS:n kesäpäivät. Kesällä -04 Dino tuli niin huonoon kuntoon, että meidän oli pakko lopettaa se. Dino oli niin vanha jo, 14 vuotias koira. Se ei päässyt kävelemään enää kunnolla, eikä sillä edes ollut kiinnostusta hommaan. Se ei juonut eikä syönyt. Se vain makasi. Lopulta päätimme, että on parasta tilata Dinollemme matka enkelten luo. Dinon vanha omistaja tuli hyvästelemään Dinon, samoin meidän perheemme hyvästeli ihanan vanhan koiramme, joka oli nyt lähdössä uusiin maisemiin, koirien taivaaseen..
