Dino tuli meille aika vanhana. Eräs perhe antoi sen meille, koska he itse muuttivat kerrostaloon, eikä voineet Dinoa ottaa sinne mukaan. Niinpä Dino päätyi meidän pihakoiraksemme tuttavan kautta. Dinosta huomasi, että tämä oli ainakin ruoka-aikoina kotosalla ollut. Se meinaan oli "hieman" pulska. Meidän kennelin maskotti. Vuosien varrella saimme kuitenkin Dinoa jonkin verran laihdutettua. Tosin vanhuuden vuoksi ne kilot jäivät vähäisiksi, mutta mikäs sen täällä oli makoillessa. Ei se maha sitä erityisemmin häirinnyt. Dino sai jopa kokea joskus oikein huskyjen leirielämää. Se oli minulla mukana joskus SHS:n nuortenleirillä Riitalankämpällä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä niin kuin tavataan sanoa. Niin oli siellä Dinollakin. Mikä se oli milloinki; Laku Pekka, Laku pötkö, makkara ja mitä kaikkea ihmiset keksikin. Siellä se myös nimettiin leirin maskotiksi. Dino oli oikein loistava leirikumppani, mutta jos joitain huonoja puolia pitää hakea niin koirienkantokilpailu ei onnistunut minun ja Dinon osalta, koska Dino painoi varmasti enemmän kuin keskikokoinen husky :D Onneksi sain kuitenkin lainata huskyä kannon ajaksi. Kesällä -04 Dino tuli niin huonoon kuntoon, että meidän oli pakko lopettaa se. Dino oli niin vanha jo, 14 vuotias koira. Se ei päässyt kävelemään enää kunnolla, eikä sillä edes ollut kiinnostusta hommaan. Se ei juonut eikä syönyt. Se vain makasi. Lopulta päätimme, että on parasta tilata Dinollemme matka enkelten luo. Dinon vanha omistaja tuli hyvästelemään Dinon, samoin meidän perheemme hyvästeli ihanan vanhan koiramme, joka oli nyt lähdössä uusiin maisemiin, koirien taivaaseen..
Toisella kertaa Dino oli Koskenpäässä meidän mukana. Kyseessä muistaakseni oli silloin SHS:n kesäpäivät.
